Kansallispukumateriaalien hankinnasta

tuuterin-solki-ajan-mittaan

Saimme taannoin mielenkiintoisen kysymyksen koskien sitä, kuinka myymämme kansallispukumateriaalit ovat valikoituneet. Miten lopulta päädytään johonkin tiettyyn kankaaseen, kuosiin tai sävyyn? Miten tuote karsiutuu toisinaan laajastakin tarjokasvalikoimasta?

Materiaalin valinnassa ovat ensimmäisenä ohjaavana tekijänä esikuvat. Jotta siitä saataisiin valmistettua esikuvien kaltainen tuote, on tavoiteltava mahdollisimman samankaltaista raaka-ainetta. Tarvittaessa meitä auttaa Kansallispukukeskus, joka pystyy antamaan asiatuntija-arvion tarjolla olevien vaihtoehtojen soveltuvuudesta. Nykymaailman tekstiilimateriaalit ovat suurelta osin aika erilaisia kuin parisataa vuotta sitten, joten käytännössä lähes aina joudutaan jollain osa-alueella tyytymään kompromissiin. Todella harvat kansallispuvuissa käytettävät materiaalit ovat edelleen suosittuja ja yleisiä, joten alihankkijoiden ja hankintapaikkojen etsintä on osa normaalirutiinia, kun aina jostain päästä jonkun materiaalin valmistus lopetetaan tai niissä saattaa olla väliaikaisia saatavuusongelmia.

Sysmän ja Luhangan puvun esiliinan vanhaa painokangasta (vas.) ei ollut enää saatavilla. Uudeksi valikoitui pitkän etsinnän jälkeen alla näkyvä kangas, joka sai Kansallispukukeskuksen hyväksynnän.

Tekstiilit ovat ominaisuuksiltaan erilaisia jo kuituraaka-aineista lähtien. Nykyään käytetään paljon kuituja, jotka esikuvien aikaan eivät olleet olemassakaan. Tutut luonnonkuidutkaan eivät ole samanlaisia kuin 200 vuotta sitten; nykyiset kuitukasvit kasvavat kasteltuina, lannoitettuina ja tuholaiset torjuttuna huomattavasti nopeammin kuin tuolloin ja lampaat, jotka villaa nykyään tuottavat, ovat pidemmälle jalostettuja. Lankojen kehruussa painotetaan erilaisia ominaisuuksia entisaikaan nähden, etenkin villan suhteen pehmeys on kovin vallitseva tavoite, kun aiemmin liki vastakohtainen ominaisuus kestävyys oli pehmeyttä paljon suuremmassa huudossa.

Etsimme mahdollisia materiaaleja tai hankintapaikkoja lähes yksinomaan internetistä, ihan niin kuin yksittäiset kuluttajatkin. Joitain tuotteita, joille on olemassa vielä suomalaisia tukkuliikkeitä, voimme tiedustella suoraan tutuilta tukkureilta, mutta vähänkään erikoisempien tuotteiden kanssa hankintapaikat ovat ulkomailla. Silloin tällöin saamme vinkkejä myös kollegoilta. Niissä harvoissa tuotteissa, joissa on reilummin valinnan varaa, merkitsee laadun lisäksi myös hinta, mutta harvoin pystymme esimerkiksi kilpailuttamaan hankintoja, koska ostoerämme ovat niin pieniä. Joka tapauksessa laatu on määräävä tekijä, sillä Perinnetekstiilien materiaaleista valmistetaan tuotteita, joiden on oltava niihin uhrattavan työn arvoisia ja joiden on tarkoitus kestää kymmeniä vuosia.

Tarkistamattoman Etelä-Pohjanmaan eli Härmän puvun helysoljen vanha piirros ja ohjeistavia merkintöjä koruseppää varten. Ylhäällä vanha mallihelysolki ja alla uusi päijäthämäläisen korusepän tekemä koru valmiina pakattavaksi asiakkaan tilaukseen.

Kiinnitämme huomiota myös hankittavien materiaalien eettisyyteen. Olemme pyrkineet löytämään vaihtoehtoja sellaisille tuotteille, joiden valmistusolosuhteista meillä ei ole käsitystä. Käyttämämme materiaalit ovat usein ainakin viimeiseltä valmistusvaiheeltaan eurooppalaisia, jolloin voimme olla sen tuotannon osan eurooppalaisesta vähimmäistason työ- ja ympäristölainsäädännöstä melko varmoja. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että eurooppalaiselta kutomolta ostettu kangas on valmistettu yhdellä tehtaalla värjätyistä ja toisella kehrätyistä langoista. Kuituraaka-aine saattaa olla kasvatettu vielä jossain muualla. Lankojen osalta värjäämön ja kehräämönkin usein saa selvitettyä, mutta kuitujen alkuperä osoittautuu yleensä jo asiaksi, josta harvemmin saamme tietoja kyselyistä huolimatta. Tämä ketju pitenee vielä yhdellä askelmalla, jos ostamme tuotteet viimeisen valmistusportaan sijasta tukkuliikkeestä ja silloin tiedot saattavat olla vielä hatarammat. Kerromme verkkokaupassamme tuotteiden alkuperätiedot sillä tarkkuudella kuin ne itsellämme ovat tiedossa.